Johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset
Asuntojen sisäilman tulee terveydensuojelulain (763/1994) mukaan olla puhtaudeltaan sellaista, että siitä ei aiheudu asukkaille terveyshaittaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut Asumisterveysohjeessa sisäilman ammoniakkipitoisuudella ohjearvot. Ohjearvojen mukaan ns. tavanomaisen sisäilman ammoniakkipitoisuus on 10-20 μg/m3. Asuntojen sisäilman ammoniakkipitoisuuden ylittäessä arvon 40 μg/m3 pitoisuutta voidaan pitää tavanomaista korkeampana. Ammoniakki aiheuttaa ärsytysoireita pitoisuuden kohotessa yli 160…410 μg/m3.
Ammoniakille ei voida ilmoittaa terveysperusteisia raja-arvoja, sillä ammoniakkia voi vapautua sisäilmaan eri rakennusmateriaaleista ja se voi myös indikoida rakennusmateriaaleissa, esimerkiksi tasoitteissa tai liima-aineissa, kosteuden vaikutuksesta tapahtuneesta proteiinien ja muiden orgaanisten aineiden hajoamista. Tällaisten reaktioiden tapahtuessa ilmaan vapautuu myös muita kemiallisia yhdisteitä (VOC), kuten amiineja, aldehydejä, orgaanisia rikkiyhdisteitä.
Ammoniakkimittausten tulosten määritysraja 100 litran näytteelle on 20 on μg/m3. Osassa näytteissä ilmamäärä on jäänyt alle 100 litraan ja osassa se on ollut hieman yli, tästä syystä mittaustulosten määritysraja vaihtelee. As Oy Kahilanpuiston sisäilmasta mitatut ammoniakkipitoisuudet eivät ylitä Sosiaali ja terveysministeriön asettamaa ohjearvoa.
Vahanen Rakennusfysiikka Oy
Laura Hongisto, RI (AMK)
Rakennusterveysasiantuntija, VTT-C-22551-26-16